Käsipuu

 

Viestinnässä koen vahvuuteni olevan kirjoittaminen. Kirjoittaessani koen saavani ajatuksen selkeästi ja johdonmukaisesti välitettyä. Pidän siitä, että saan rauhassa muotoiltua asian niin kuin sen haluan sanoa, valita oikeat sanat ja perustella asiani ennen kuin kukaan muu lukee sitä. Samasta syystä pidän myös puheiden pitämisestä, vaikka se jännittää vieläkin. Kun asiat mistä haluan kertoa on tiivistetty selkeästi ranskalaisin viivoin, minun on helppo kertoa asiasta myös verbaalisesti.

Puheiden pitäminen on käsipuussani kasvualustasssa. Pidän suuressa arvossa sitä, että olen koulussa oppinut pitämään puheita ja esiintymään ihmisten edessä. Olen harjoitellessani joutunut poistumaan mukavuusalueeltani joka ikinen kerta, ja olen siitä ylpeä ja iloinen, koska huomaan kuinka paljon olen kehittynyt. Koulu on muutenkin kasvualustalla suuressa roolissa, sillä koen että äidinkielen ja englannin oppitunnit ja opettajat ovat tukeneet vahvuuksiani viestinnässä pienestä pitäen. Jo ala-asteelta muistan opettajan kannustavat kommentit kirjoittamistani tarinoista. Ylä-asteella etenkin englannin oppitunneilla keskityttiin paljon ihmisten edessä puhumiseen, ja puheiden kirjoittamiseen ja pitämiseen, mistä on ollut minulle paljon apua. Pidän yhtenä vahvuutenani viestijänä rentoutta, mikä on osittain näiden ylä-asteen englannin tuntien ansiota. Samalla kehittyi kuuntelutaitoni, sillä puhumisen lisäksi on vähintään yhtä tärkeää osata kuunnella ja kunnioittaa mitä sanottavaa muilla on. 

Käsipuun kasvualustassa lukee myös kasvatus ja erityisesti kannustava äiti. Minut on kasvatettu kunnioittamaan ja arvostamaan kaikkia, niitäkin joiden kanssa ei aina tule toimeen, mikä on mielestäni olennainen osa viestintää. Toinen ominaisuus, mikä on kehittänyt minua viestijänä, on itsevarmuus. Tästä voin myös kiittää äitiäni. Tunne siitä, että omilla sanoilla on arvoa, ja uskallus sanoa omia ajatuksia ääneen on hieno asia. 

Kirjoitin yhdeksi vahvuudekseni tunnetaidot. Koen olevani empaattinen, ja kiinnitän helposti huomiota toisen tunnetilaan. Kiinnitän huomiota etenkin jos toisen tunnetila muuttuu, ja yritän parhaani käyttäytyä huomioiden sen. Muiden tunteiden huomioon ottaminen ja niiden arvostaminen on myös jotain, jonka olen oppinut äidiltäni. 

Kolmantena tärkeänä asiana kasvualustassa on matkustaminen. Olen matkustanut paljon eri puolilla maailmaa, ja usein yksin. Matkustamisesta oppii hurjasti kaikkea, myös viestintää ja sen tärkeyttä. Esimerkiksi kun yhteistä kieltä ei ole, huomaa hyvin konkreettisesti kuinka pieni merkitys viestinnässä sanoilla on. En ole törmännyt tilanteeseen missä asiat eivät olisi selvinneet, vaikka kukaan ei puhuisi samaa kieltä. Olen viettänyt tunteja takseissa jutellen ihmisten kanssa, joiden kieltä en osaa itse laisinkaan, ja jotka osaavat vain vähän englantia. Matkustaminen ja erilaisten ihmisten tapaaminen on todella arvokkaita asioita käsipuuni kasvualustassa.

Viimeisenä alustassa mainitsen asiakaspalvelukoulutuksen ja asiakaspalveluammatit. Näistä olen saanut reippautta ja kärsivällisyyttä viestinnän työkalupakkiini. Olen aina ollut sosiaalinen, joten asiakaspalvelu on aina ollut minulle mielekästä ja rentoa. Asiakaspalvelukoulutuksesta parhaiten mieleeni jäi vinkit siitä, miten pienet asiat vaikuttavat sekä asiakkaan että työntekijän näkökulmasta kohtaamisen mielekkyyteen. Esimerkiksi kiireisenä päivänä "liukuhihnalta myymisen" välttäminen, mihin saattaa olla neuvoksi keksiä eri tapa tervehtiä jokaista asiakasta, sen sijaan että huikkaisi "Moikka mitäs sulle" tuhat kertaa päivässä. 

Käsipuun sormiin kirjoitin kilpailu, tahaton sanaton viestintä, sarkasmi ja viesteihin vastaaminen. Kilpailulla tarkoitan tarvetta pistää paremmaksi, tai ihan vaan oman asian väliin pakottaminen, kun toinen puhuu jostakin. Esimerkiksi jos kaveri kertoo uudesta tapaamastaan ihmisestä, saatan kommentoida väliin "minäkin tunnen sen!!!!" vaikka hän ei ole edes saanut kerrottua tarinaa loppuun. Minua on ärsyttänyt, että teen niin jo aikaisemmin, mutta huomasin sen konkreettisena ongelmana vasta viestinnän oppitunnilla, kun joku muu kertoi laittaneensa yhteen sormeen "kilpailu". Sen jälkeen olen ollut hyvin tietoinen tästä ikävästä tavasta, ja olenkin onnistunut vähentämään sitä, mikä on mukava huomata. 

Tahaton sanaton viestintä tarkoittaa ilmeitä ja kehonkieltä, jotka paljastavat etenkin mahdolliset negatiiviset tunteeni jotakuta tai jotakin kohtaan, mitä en todellakaan haluaisi tuoda julki. Vaikka mitään aihetta sille ei olisikaan, pelkään usein näyttäväni tylsistyneeltä tai ylimieliseltä perusilmeeni takia.  Esimerkiksi kerran musiikkifestivaaleilla minun ja tätini ohi käveli mies pyjamahousuissa, ja tätini repesi nauramaan koska ilmeeni katsoessani ohikulkevaa miestä oli ollut niin paljastava. Itse en olisi muuten huomannut tekeväni mitään ilmettä. Tästä on jo aikaa, ja olen hyvin tietoisesti yrittänyt päästä eroon tästä tavasta sen jälkeen. 

Sarkasmi ei ole kehittämisen kohteistani suurin ongelma, mutta mainitsin sen, koska sarkasmille on oma aika ja paikka, ja joskus sitä saattaa livahtaa vääriin tilanteisiin. Ihmisten kanssa jotka tuntevat minut siitä ei ole haittaa, mutta joskus sarkasmin käyttöä on vaikea vastustaa. Sarkasmi välityy huonosti etenkin viestin välityksellä, mutta myös esimerkiksi töissä ja muissa vakavemmissa tilanteissa. Muutamaan otteeseen en ole voinut vastustaa sarkastista kommenttia töykeälle asiakkaalle tai uudelle työntekijälle, mikä ei ole hyvä asia sillä viestin sävy tai jopa koko tarkoitus voi muuttua. Näissä tilanteissa yritän muistuttaa itseäni siitä, että toinen osapuoli ei tunne minua tarpeeksi hyvin, eikä hän voi mitenkään tietää mitä mieltä oikeasti olen.

Peukaloon kirjoitin viesteihin vastaaminen, mikä onkin suuri kehittämisen kohde. En  yksinkertaisesti pidä viesteihin tai sähköposteihin vastaamisesta, tai puheluiden soittamisesta. Ne ovat minulle samanlainen kotiaskare kuin tiskaaminen tai imuroiminen, ja välttelen sitä niin pitkään kuin mahdollista. Yritän tsempata itseäni vastaamaan, koska mielestäni vastaamatta jättäminen on huonotapaista, enkä itsekään pidä kun minulle ei vastata. Varsinkin työasioihin vastaamisen viivyttely pitäisi saada loppumaan. En ole vielä keksinyt itselleni vesitiivistä motivaattoria tähän, mutta parhaiten minulla toimii kun ajattelen miltä itsestäni tuntuu, kun joku ei vastaa minulle. Se tuntuu hyvin turhauttavalta, joten en halua aiheuttaa samaa tunnetta muille.

Putoavaan lehteen kirjoitin asioiden hautominen. Tämä lehti saisi tosiaankin pudota kokonaan. Tarkensin tätä vielä kirjoittamalla viestinnästä kieltäytyminen. Tämä ongelma näkyy kaikista vahvimmin yksityiselämässäni, ja on ollut ongelma vuosia. Jos minua vaivaa jokin, en saa sanottua asiaa ääneen, tai joskus yksinkertaisesti kieltäydyn viestimästä asiaa millään tavalla, vaikka läheiselle henkilölle on selkeää, että minua vaivaa jokin. Tästä alkaa kierre, jossa haudon asiaa päässäni kunnes se pahenee entisestään, ja sen seurauksena siitä puhuminen vaikeutuu entisestään. Tämän kuluvan vuoden aikana olen ensimmäistä kertaa onnistunut edes hieman kehittymään asian suhteen, mistä olen kyllä ylpeä, vaikka töitä on vielä tehtävänä! Minua auttaa paljon se, että kirjoitan asian joka häiritsee ensin paperille, ja sitten vasta yritän keskustella asiasta. 

Voimalauseeni on hyvin yksinkertainen ja tylsä, mutta se muistuttaa minua edistyksestä jota on jo tapahtunut omassa viestinnässäni, ja mitä poikaystäväni aina hokee kun en osaa ilmaista tunteitani ja mikä vaivaa : Communication is key.