Reflektio viestinnän opinnoista

Viestinnän opinnot ovat olleet minulle tärkeitä, sillä pidän äidinkielen ja kirjoittamisen taitoja suuressa arvossa. Pidän viestinnästä aiheena, ja minusta se on olennainen taito jokaiselle ammatista riippumatta. Se on myös taito, jota pitää koko ajan kehittää ja ylläpitää. Lukiossa olin tyytyväinen äidinkielen ja viestinnän taitoihini, mutta välivuotenani huolestuin etenkin kirjoittamistaidon rapistumisesta, sillä minulla oli niin paljon vähemmän aihetta kirjoittaa. En ollut myöskään tietoinen siitä, käsitelläänkö viestintää ja kirjoittamista aiheena ammattikorkeakoulussa samalla lailla kuin aikaisemmin koulussa. Ammattikorkeakoulun alkaessa olin helpottunut viestinnän opintojen alkamisesta, sillä en tosiaan ollut tyytyväinen viestinnän taitoihini. 

Nyt kun opintoja on puolisen vuotta alla olen taas alkanut tottumaan kirjoittamiseen ja niin sanotusti asialliseen viestintään. Esseen kirjoittaminen, esitelmien pitäminen ja sähköpostien laatiminen ovat palauttaneet mieleen asioita jotka välivuonna pääsivät unohtumaan, kun kirjoittaminen pysyi lähinnä tekstiviestien tasolla. Nyt kun reflektoin viestinnän opintojen kulkua, huomaan kyllä kirjoitustaitojen palaavan ennalleen hitaasti mutta varmasti. 

Suullisen viestinnän kehitystä on vaikeampi arvioida etäkoulun takia. Zoomin välityksellä esitelmien pitäminen on itselleni niin paljon helpompaa kuin fyysisesti luokan edessä, että minun on vaikea sanoa mihin suuntaan suullinen viestintä on kehittynyt. Toisaalta esiteltäviä töitä on ollut paljon, ja kokemusta on sen osalta tullut enemmän. Etäyhteyksien kautta esittäminen ja puhuminen on kuitenkin itselleni todella matalan kynnyksen esittämistä, sillä istun omassa keittiössäni kamera kiinni, ja tuntuu kuin puhuisin tyhjälle näytölle. Kokemuksen perusteella sanoisin kehittyneeni viestijänä, mutta en myöskään yllättyisi, jos kehitys olisi negatiivista. Luulen, että tämä selviää vasta kun palaamme takaisin kampukselle, ja pidän siellä ensimmäiset esitykseni. 

Vaikka jännitin sitä kovasti, olin lopulta tyytyväinen saamaani sosiaalipedagogiikan esseen palautteesseen. Kommentit liittyivät enimmäkseen lähteiden merkitsemiseen eikä kirjoitusasuun, mikä oli odotettavissa. En ole pitkään aikaan joutunut merkitsemään lähteitä kirjoittamaani tekstiin niin tarkasti, ja merkitsemistapa poikkesi lukiossa kirjoittamistani teksteistä. Saimme arvosanaksi 4, mihin olen tyytyväinen. Minulla oli kuitenkin vaikeuksia korjata esseetä palautteen perusteella, sillä en en itse löytänyt virheitämme. 

Mitä käsipuuhun tulee, olen yhä melko samoilla linjoilla aikaisemmin kirjoittamani kanssa. Kirjoitin putoavaan lehteen "asioiden hautominen" ja ylipäätään viestinnästä kieltäytyminen. Tämä näkyy minulla enimmäkseen yksityiselämässä, ja käsipuun asioista olen yrittänyt kehittää tätä eniten. Vaikka olen siinä hieman edistynytkin, se vaatii jatkossakin töitä.